Olen tulkinnut maalauksissani niittyjen, ojanpiennarten ja
soiden kasvillisuutta vuodesta 2017.
Kuolevan ja uudestaan syntyvän luonnon tematiikka kiinnostaa ja
inspiroi minua. Koen, että kasvit ovat erittäin älykkäitä;
ne ottavat kaiken tarvitsemansa maasta sekä ilmasta liikkumatta paikaltaan.
Teoksissani on ekologinen kannanotto, mutta myös tarinallisuutta elämän
kiertokulusta, elämän ja kuoleman rajapinnasta.
Näen näissä ojanpiennarten kuolevissa kasveissa jotain samaa
mitä ihmisyydessä koen. Tarkoitukseni ja halu on nostaa esille kauneutta,
herkkyyttä ja vahvuutta sieltä, mistä sitä monesti suurennuslasilla saa etsiä.”